Hyvästit kesälle!

Venetsialaiset ~ kesäkauden päätös!
Ei mökillä vaan kotona. 
Tännekkin saa tunnelmaa, jos vähän vaivautuu.

Rannikollahan tämä on vahva perinne.

Soihdut, lyhdyt, kynttilät, kokot, raketit ja paukkupommit. Kaikki kynnelle kykenevät lähtevät saaristoon mökeille, huviloille ja jopa kaupungissa näkee kauniita valaistuksia. Ruoka on yksinkertaista; salaatteja, suolaista ja ehkä juomapitoistakin. Lapsuudestani muistan monta onnettomuutta varomattomasti käsitellyistä pommeista, jopa itsetehdyistä.

Viileä syksyinen ilma, hiipivä synkkä pimeys, märkä maan tuoksu, meri, lepattavat liekit. Seikkailumieltä, rantatiellä ajelua pitkässä autoletkassa ihastellen valomerta, joka heijastuu meren tyyneltä pinnalta. Jotain sellaista mikä piirtyy mieleen iäksi! Oli vapaus seikkailla taskulamppujen kera, valvoa ja ihastella kauniita raketteja. Ihan eri tunnelma kuin muissa kesän juhlissa. Omassa kotonani olen jatkanut perinteitä, mutta ilman raketteja ja pommitteluja. Ne on jätetty pois, koska nuivasti olen ajatellut vanhemmiten, että se on ilmaan heitettyä rahaa. =) Voisihan sitä olla löysäpipoisempikin....mutta näin meillä. 

Chihupojat eivät säikähtele meteliä, lähinnä kummastelevat. Helpotus ettei tarvitse hoivata piiloutuvia karvakorvia. Paukkuarkuus on ikävää etenkin kaupunkialueella! Sitä kun on vaikea välttää. Lähinnä etsiytyvät syliin nautiskelemaan olostaan ja mahdollisista herkuista joita suodaan hellyttävien katseiden alla!

Jää hyvästi tämä kesä!

Rakastan Sinua ja kaikkea mitä tarjoat elämääni. Valoa, iloa, lämpöä, elämtksuä ja tuoksuja.

Katson puutarhaani joka heittää hyvästejä lämmölle. Se oikoo jäseniään, kurkottelee valonkajoa kohti. Etsiytyvät lepoasentoon. Juuret keränneet voimaa kylmyyttä vastaan. Koen että olen itsekkin syksyä varten valmistuva nainen. Kukoistus on takana, muistot sielussani tästä kesästä. 

Kaiken lämmön jälkeen olen kuitenkin voimissani ja valmiina kohtaamaan syystuulien tuomat seukkailut!

Yllätys taivaalla

Täysi sateenkaari ilmestyi taivaankannelle!

Hätkähdyttävän kaunis, väreilevä ja kutsuva!

Mitä löytyy alusta, saatikka minne se päättyy.

On oletus,että se päässä on onni, rikkaudet, aarre, ehkä rakkauskin. =)

Itse uskon, että se on merkki - muistutus elämän kauneudesta, lahja, jota voi ihaillen katsella, vaan ei omia. 

Ei ole tarvetta omistamiseen. En kaipaa rikkauksia, aarteita enkä tavaraa. Nautin kyllä suomalaisesta muotoilusta. Talonpoikaisantiikista, retroajan käyttötavaroista ja kankaista, huonekaluista.

Mitään en kuitenkaan haali. Tärkeintä on, että on tilaa hengittää, istua porukalla vaikka lattiapinnalla, kunhan on tunne ja tieto, että elämä soljuu, läheisillä on hyvä olla. Itselläni on ilo kuplimassa ja huuliltani pulppuaa nauru. 

Ehkä  sateenkaari tuli muistuttamaan minua siitä, että loppujenlopuksi riittää, että näkee kauneutta ympärillään. 

Olkoon niin

Hyvästit Sinulle Kesä. Olet ohi, koska käyn sukkalaatikollani. 

En pidä yhdistelmästä kesäkengät ja sukanvarret. ;) 

Värit ovat ainoa seikka, joka saa edes ostamaan sukkia. 

Villasukat ovat täysin asia erikseen. Ne ovat syvän rakkauden aihe..

Olkoon niin, että yöt ovat kylmempiä, kosteampia ja asettavat

minut alttiiksi kuvitelmille. Näen näkymättömiä, kuulen olemattomia.

Sytyttelen pihavaloja ja sammuttelen sitä mukaa, missä nurkalla taloamme

seison öisessä pimeydessä. Yöhön minut saa lähtemään tupakanhimo, raittiin ilman 

tarve, chihuvanhuksen sydänvika hengitysvaikeuksineen sekä uteliaisuus

yön kulkijoita kohtaan. Harvemmin kulkijat ovat ennestään tuttuja, mutta

muutama vakiovieras on kesän aikana ilmaantunut mittailemaan minua.

Annan niiden kulkea, kummastella minua kuten minä niitä.

Pohdin, onko niillä yhtä huono näkö kuin itselläni. En erota yksityiskohtia,

vaan kuvittelen ketun siristelevän silmiään saalistajan katseella. Metsäkanin

pehmeän pyöreähköt silmät hämmästelemässä jokaisen ruohonkorren liikettä.

Hetkissä, joina mukanani on joku chihuahua pojistamme, on eri tuntu.

Ilma on sakeana tiivistettyä uhan tunnetta, rajojen asettelua ja varjojen mittaamista.

Poikien jännittyneet kehot, suipot lepakkokorvat ja värisevät nenänpielet.

Hetkeksikään en voi jättää valvomatta chihupoikien liikkeitä, vaikka meitä

ympäröikin aitaus. En luota hennon aidan voimaan pitää saalistajat 

ulkona turvakodostamme. Jo pöllön huhuilu saa ihokarvani aistimaan

tunteen, että vieras voisi yhdellä pienellä otteella viedä yhden pienistäni.

Katon yllä tumma taivas, katulampun pehmeä kajo. Elokuun tuoksu, - viekoittelee

viivyttämään yöllistä hetkeä. Käpristelevät varpaani ovat toista mieltä ja osoittavat 

sen selvästi, ettei ole syytä viivytellä kylmenneellä terassipuulla.     

Sisällä kömmimme takaisin sänkyyn. Vanhin chihuherra peittoni alle, 

seuraava pikku-ukko jalkopäähäni. Kaksi nuorempaa haluavat vetäytyä

omiin oloihinsa rauhallisiin pesäkoloihinsa. Tuhina täyttää huoneen. Seinän 

tapetilla näkyy profiilini. Siitä huokuu tyytyväisen naisen uninen olemus.